Muodin huipulle ja alas

Miksiköhän Blogilistan luetuimmat blogit keskittyvät lähes ainoastaan muotiin? Lukijakunta on ilmeisen naisvaltaista; parhaiten tämä käy ilmi urheiluun keskittyvien blogien täydellisestä poissaolosta.

Näistä kahdesta pahasta muotihössötys on onneksi se vähemmän ärsyttävä, mutta kuitenkin. Ehkä kaikkialle elämän osa-alueille hanakkaasti penetroituva kaupallisuus luo tähänkin sinänsä harmittomaan touhotukseen oman irvokkaan lisävärinsä. Toivottavasti lainsäädäntö hillitsee tulevaisuudessa mainosvaltaisuutta ja tuote-esittelyjen loputonta tuputtamista myös Suomessa, kuten Yhdysvalloissa (varsin yllättävästi) tapahtuu. Aiheesta lisää täältä.

Lehtien ja television muoti- ja sisutusohjelmien kasvava suosio kertoo sekin jotakin elämän arvoista. Vain pinnoilla ja kuvilla on merkitystä. Kaikki on puhdasta pintaa; sen taakse tai alle on turha koittaa katsoa, sillä siellä ei ole mitään.

Toisaalta kaikella hömpällä on myös oma arvonsa ja paikkansa niin elämässä kuin sen menoa jäljittelevässä mediassakin, mutta kunpa hömpälle löytyisi edes jokin vastapaino valtavirrasta!


Voi vain kuvitella, miten sisustusohjelmien juontajat tuohtuisivat tekiessään ohjelmaa vaikkapa kuppaisesta kämpästä, missä Dostojevski aikoinaan piti majaa Idioottia ja Riivaajia kirjoittaessaan: ”Voi, tuon lipaston värit ei siis sovi niinku ollenkaan noiden verhojen kaa yhteen, ja muutenkin tää seinämateriaali luo tuhnuisen vaikutelman.. pienellä värisommittelulla ja ikean-reissulla täälläkin saisi ihmeitä aikaan! Pitää olla kyllä aika dille et suostuu tälläses bunkkaamaan, mitähän senkin päässä oikein liikkuu?”

Muoti, trendit ja sisustuskeskeisyys muistuttavat kuumailmapalloja: koreat kuoret kätkevät sisälleen pelkkää tyhjyyttä, ilmaa. Muodikkuus vertautuu ilman lämpötilaan – pallo kohoaa ylöspäin lämpimän ilman vaikutuksessa, kun taas tyylittömyydellä ei ole muuta sisältöä kuin kylmeneminen, mikä palauttaa pallon maan pinnalle.

Välillä tuntuu, että muoti on keksitty vain ja ainoastaan kiristämistä varten: ”Jos et anna rahaa niin paljastan kaikille, miten hirveältä näytit yhdeksänkymmentäluvun alussa..”

Katkelmia

Porttikongit haisevat erilaiselle kääpiön nenään.

x-generation, mtv-sukupolvi... eikö olisi helpompaa vain puhua laumasta idiootteja?

Mitä teletappi sanoo, kun sen täytyy esikoislakiasiamiehen syynin seurauksena erota virastaan valtion palveluksessa, hakemaan kortistoon, eroamaan ja riitelemään perinpohjaisesti vaimonsa ja tämän suvun kanssa ja siinä sivussa alkoholisoitumaan niin, että kahdeksan vuoden kuluttua joutuu hakeutumaan katkaisuhoitoon, menetettyään jo koko joukon aivosolujaan?
-uudestaan !

Kaikki sellaiset eläimet ovat tylsiä, jotka on helppo tappaa.

Elämä ei ole tylsä. Sinä olet tylsä.

Tiedät olevasi vanha silloin, kun huvinasi on joutenolon aikana piinata lehtien lukijapalstoja, neuvoa poliisia ja ylipäätään kaikkia, seurata rakennustöiden edistymistä asenteella ”Jos tämä tehtäisiin minun ohjeideni mukaisesti, niin siitä ei tulisi näin kehnoa”, ja siitä kun joudut laittamaan lauseen "Mitä minä sanoin" loppuun huutomerkin sijasta kysymysmerkin.

Oletteko kuulleet rakasteluasennosta nimeltä giljotiini?

Yläasteiden kurin ja järjestyksen tulisi vastata rangaistussiirtolaa. Erityisesti lukemisesta langetettaisiin tuntuva rangaistus. Voi sitä salakyhmäistä supinaa ja luimistelua kirjastojen Dostojevski-hyllyillä!

Optimistit ovat ihmisiä jotka luulevat että täisuihku ei merkitse kuolemaa; että kuolleista turvamiehistä tulee taivaassa suojelusenkeleitä; että rakkaus ei ole pelkkä kahden ihmisen välisen kommunikaation tilapäinen romahdus; että helvetti ei ole huono tekosyy hyvittää pahojen ihmisten menestyminen – ja että minä oikeasti viihdyn heidän seurassaan.

Huonoinkin belgialainen runoilija yhdistää eurooppaa enemmän kuin mikään talousjuttu.

Tämä on intertekstuaalinen viittaus. No niin, sisäistä se.

Ei niin pientä ajatusta, etteikö joku siitä innostuisi.

.