Suomikuva

Minä synnyin Kekkoslovakiaan, kuten joku älypää on sen ajan Suomesta lohkaissut. Maa oli täynnä huoltoasemabaareja, myrkynvihreää designiä ja kammottavimpia kampauksia ja vaatteita mitä historia on kuunaan nähnyt. Punk oli juuri syntynyt ja Kekkonen tarpoi urallaan samassa vaiheessa kuin Elvis viimeisinä Las Vegasin-vuosinaan. Saksoja oli vielä kaksi ja Neuvostoliittoja yksi. Kuten Suomiakin.

Yhtenäisyyttä, urheilua, isänmaallisuutta, kirkassilmäisiä lapsia, tulevaisuuteen luottavia rehellisiä katseita, paperitehtaita, sotien sankareita, makaronilaatikkoa ja Kekkosen kalju, siinä oli Suomi. Ulkomaalaisille näytettiin puisevia propagandafilmejä paperitehtaista, hiihtäjistä ja silakoita myyvistä tytöistä. Kaikki todistelivat pakkomielteisesti: emme ole mongoleja, emme ole mongoleja. Suomikuva alkoi kirkastua nykyiseen muottiinsa, kuin pontikka vanhanpojan pannussa.
Aina ei täällä kuitenkaan mennyt yhtä lujaa.

Ensimmäisen maininnan suomalaisista esitti roomalainen Tacitus. Tyrmistynyt historioitsija kuvasi "fennejä" kirjasessaan Germaania tähän tapaan:
"...Fenneille on ominaista ihmeellinen alkukantaisuus ja viheliäinen köyhyys. Heillä ei ole aseita, ei hevosia, ei asuntoja. Ravintona ovat kasvit, vaatteina nahat, makuusijana maa. Ainoa toivo on nuolissa, joita he raudan puutteessa varustavat luukärjillä. Metsästys elättää samalla tavalla sekä miehiä että naisia. Nämä näet seuraavat miehiä kaikkialle ja vaativat osan saaliista. Eikä lapsilla ole muuta suojaa petoja ja sateita vastaan kuin jonkinlainen oksista punottu katos. Sinne palaavat työkykyiset, se on vanhusten turvapaikka. Mutta tällaista elämää he pitävät onnellisempana kuin huokailla pelloilla, nähdä vaivaa talojen rakentamisessa sekä toivon ja pelon vaiheilla huolehtia omasta ja vieraasta omaisuudesta. Turvassa ihmisiltä ja turvassa jumalilta he ovat saavuttaneet vaikeimman päämäärän, nimittäin sen, ettei heidän ole tarvis edes mitään toivoa."

Pienehköä kehitystä on havaittavissa noista ajoista. Parempaan vai huonompaan suuntaan, se on hyvä kysymys. Toivottomuuden luoma onnellisuus on hylätty risukatosten myötä, nyt niiden korvikkeiksi on kyhätty "Sisäinen Sankari"-opukset sekä masennuslääkkeet. Kummastakaan ei kuitenkaan ole pahemmin avuksi petoja ja sateita vastaan, jos ne sattuvat yllättämään.